kestämätöntä

Nainen on kiukutellut viime aikoina. Itse asiassa Naisen kiukuttelu ei ole pelkkää kiukuttelua, vaan pikemminkin pitkää, riistävää valituksen ja kiukuttelun muotoon piilotettua vaikerrusta. Tiedän, ettei kyse ole "naisten vaivoista", sillä Naisella on "ne" vain kolme-neljä kertaa vuodessa, kiitos modernin lääketieteen.

Nyt aletaan kuitenkin olla siinä pisteessä, ettei Naisen kiukuttelua enää jaksa. Tämän illan saan olla rauhassa - ja kerrankin nukkua yöni hyvin - sillä Nainen on kaupungin yössä ystävättäriensä kanssa. Naisen ystävät ovat liikkeellä Naisen kanssa - Nainen todennäköisesti on saalistamassa seuraavaa kankeaa lihaa jalkojensa väliin. Tiedän tämän jo vanhastaan. (Luulisi, että Naisen ystävättäretkin tietävät, joskin jokin kertoo heidän olemuksestaan ja puheistaan, ettei heillä ole aavistustakaan Naisen näistä tekemisistä.)

Jos Nainen jatkaa itkuvirttään vielä huomenna, joudun toteamaan itseni suhteen heikommaksi osapuoleksi - viikonloppumuuton kohde on jo valittu ja asiasta alustavasti sovittu muuton kohteen kanssa.

Ja tiedoksi: olen Naisen kanssa keskustellut tästä aiheesta jo useampaan otteeseen. Nainen itsekin on tunnistanut ko. ilmiön olemassaolon mutta jostain syystä "Naista ärsyttää - lähes kaikki". Siksi olen siis nyt toinen jalka matkalaukussa.

Jos Nainen eksyy taas vieraan miehen kanssa kotiin, en aio tällä kertaa olla ystävällinen ja vaihtaa itse sohvalle - vaikka sanaton "sopimuksemme" niin "velvoittaakin". Ei, Nainen on itse ollut mahdoton, joten nyt hänen pitää vihdoin ymmärtää se. Tai ainakin se, että osaavat muutkin olla "mahdottomia"...

ps. Ensi kerralla sitten yritän pysyä enemmän "aiheessa"; tällä hetkellä elämä Naisen kanssa nyt vain sattuu olemaan tätä...